Kalliista lahjoista niihin parhaimpiin... - Pohdintaa kulutuskeskeisyydestä


Näin kulutusjuhlan ollessa vahvimmillaan joulun lähestymisen johdosta, pohdin kuluttamista ylipäätään. Olen törmännyt viime vuosina usein monenlaisiin ekologisiin vinkkeihin. On vinkkejä, miten tehdä ympäristöystävällisiä valintoja niin vaatteiden, esineiden kuin vaikkapa matkustamisen suhteen. Usein ohjeet ovat olleet kovin monesti toistettuja: syö enemmän kasviksia, vältä lihaa, suosi julkista liikennettä, vältä yksityisautoilua, käytä luomumeikkejä ja niin edelleen. Tuttu litania kaikille niille, jotka naistenlehtiä - tai miksei ihan mitä muitakin lehtiä - lukeville. Näissä on kuitenkin yksi asia, joka ärsyttää. Ja se on kulutuskeskeisyys. Suurin osa ohjeista on sidoksissa talousmarkkinoihin ja kehottaa samalla hengenvedolla sekä suojelemaan yhteistä maapalloamme että kuluttamaan.

Ei minua haittaa se, että ihmisiä kannustetaan tekemään ekologisempia ja kestävän kehityksen mukaisia valintoja, vaan se, että ohjeet sisältävät usein houkutuksen ostaa lisää. Ja usein jotain, mitä emme tosi asiassa edes tarvitsisi. Ainakaan jatkuvasti ja enenevissä määrin. Maailma ei pelastu sillä, että ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita, vaan että miettii, onko olemassa todellista tarvetta hankinnoille. Mitäpä jos pärjäisikin jo niillä hankinnoilla, joita on tehnyt jo vuosien varrella?

Ajatellaanpa, että kaapistamme löytyisi kymmenen pipoa. Ovat kenties jo trendien aallokossa siellä alemmalla tasolla, mutta ehjiä ja joskus ne ovat olleet ihan kivoja. Uusi pipo kuitenkin huutelee kaupan näyteikkunasta - tai nettikaupan sinisen valon aarrearkusta: "Olen ympäristöystävällinen ja ihana!" Kuten kaikki lasten vanhemmat tietävät, lapset käyttävät usein lausetta: "Kun mä tän saan, en enää mitään muuta halua". Ja senhän me tiedämme, että uuden haluamisen tunne on kovin huumaava ja osittain myös järjen peittävä. Ei ne halut siihen lopu... Miten halut saataisiin pysymään järjissään?

Ehkäpä pitäisi ruokkia kaupan kassatulojen virran sijasta luovuutta. Kokeilla vaikkapa, miten voisi tuunata sitä supertylsää ja auttamattomasti vanhan trendin mukaista pipoa. Kun taito- ja taideaineiden tuntimääriä vuoden 2016 opetussuunnitelmaan lisättiin, toivon tätä mietityn myös maailman pelastamisen osalta. Että ihmiset osaisivat jälleen korjata vaatteitaan ja vaalia sitä kaikkea, mitä on jo olemassa. Sillä kuten Antti Juvonen toi esille ops-muutoksen yhteydessä, taito- ja taideaineet lisäävät hyvinvointia ja viihtyvyyttä koulussa. Miksei se pätisi myös laajemmassakin kontekstissa?

Näen kuluttamisen liittyvän vahvasti myös joulun aikaan. Lehdessä uutisoitiin joulun olevan köyhälle ihmisille hirveää aikaa. Niin kovasti toivoisin, että joulu olisi ihan jotain muuta kuin kulutusjuhlaa. Mielestäni parhaat lahjat eivät maksa paljon vaivaa enempää. Toivon usein omille lapsilleni lahjaksi yhteistä tekemistä, jos joku kysyy lahjavinkkejä vaikkapa synttäreiden lähestyessä. Kuten Coco Chanel sanoo: parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia, mutta ne toiseksi parhaat kalliita.

Mitäpä jos tänä vuonna annettaisiin enemmän niitä sydämen lahjoja? Lupaus lähteä ystävän kanssa metsäretkelle tai ikkunanpesuapua kevääksi. Kenties hyvä lahja voisi olla vaatteiden korjausapu! Siinä samalla voitaisiin säästää luonnon lisäksi läheisen hermoja tavaratulvan osalta, omia hermoja toppatakissa jouluostoksilla -rynnimisen osalta. Mielestäni tällaisia lahjoja on erityisen kiva antaa, sillä samalla yhteinen tekeminen palkitsee. Se on kuin lahja myös itselle! Kaupan päälle saa myös hyvän omantunnon, koska ei ole turhaan kuluttanut luonnonvaroja.
Pääasia kuitenkin lahjoja annettaessa on mielestäni kuitenkin se, että lahja tulee sydämestä. Lapseni päiväkodissa syntymäpäivien yhteydessä sankarille annetaan sydämen lahjoja. Ne voivat olla mitä tahansa, mihin mielikuvitus yltää. Sillä ajatus on se kaikista tärkein! Iän ja kokemuksen karttuessa voin jo myöntää, että joulu tulee rauhasta ja tunnelmasta. Läsnäolosta ja tunnelmasta. Ei niin ikään tavararöykkiöistä tai kilpavarustelusta.

Malttia ja ajatusta siis joululahjojen hankintaan!

Kommentit